Lauantait on loistavia päiviä siitä, että kerkeää syödä hitaasti tukevan aamupalan perheen voimin ja useimmiten ne on juuri niitä päiviä, jolloin on aikaa tutustua kotikaupungin kulttuuritarjontaan ja tapahtumiin yhdessä. Sain kutsun Facebookissa taidesuunnistukseen, jossa pääsi tutustumaan Aino Louhen ja Hanna-Riikka Heikkilän työhuoneeseen ja huikeisiin teoksiin.
Työhuone sijaitsee Pyynikin trikoolla, historiallisessa Suomen trikoon tehdaskiinteistössä. Ympäristö on kokonaisuudessaan mielettömän silmiä hivelevä ja inspiroiva. Räpsin kuvia parkkipaikalta asti ja niitä kertyi vähintään parikymmentä kappaletta jo ennen työhuoneelle pääsyä. Olen ihminen, joka kiinnittää tarkasti huomiota yksityiskohtiin, pintoihin, materiaaleihin ja ympäristön tunnelmaan. Mikäli tunnistat itsesi kyseisestä kuvauksesta, suosittelen poikkeamaan Pyynikin trikoolla. Rakastuin, haluan myös tulevaisuudessa työhuoneen tuolta.
Työhuone sijaitsee Pyynikin trikoolla, historiallisessa Suomen trikoon tehdaskiinteistössä. Ympäristö on kokonaisuudessaan mielettömän silmiä hivelevä ja inspiroiva. Räpsin kuvia parkkipaikalta asti ja niitä kertyi vähintään parikymmentä kappaletta jo ennen työhuoneelle pääsyä. Olen ihminen, joka kiinnittää tarkasti huomiota yksityiskohtiin, pintoihin, materiaaleihin ja ympäristön tunnelmaan. Mikäli tunnistat itsesi kyseisestä kuvauksesta, suosittelen poikkeamaan Pyynikin trikoolla. Rakastuin, haluan myös tulevaisuudessa työhuoneen tuolta.
Tervetuloa NAKKI JA KUKKA- työhuoneelle!
Kymmeniä syötävän suloisia yksityiskohtia, leikkisiä ja kekseliäitä maalauksia, lämmin vastaanotto ja kotoisa, luova ympäristö houkuttelevine väreineen. Tässä Ainon ja Hanna-Riikan työhuone mun silmin.
Tämä työ oli ehdottomasti yksi mun suosekeista. Väreistä tulee mieleen oman synnyinkaupungin Kotkan merenranta. Teki mieli koskettaa tätä työtä, sillä nuo sävyt oli vaan niin herkulliset. Täydellisiä värejä ei kyllä puuttunut muistakaan maalauksista.
Tämä työ oli ehdottomasti yksi mun suosekeista. Väreistä tulee mieleen oman synnyinkaupungin Kotkan merenranta. Teki mieli koskettaa tätä työtä, sillä nuo sävyt oli vaan niin herkulliset. Täydellisiä värejä ei kyllä puuttunut muistakaan maalauksista.
Oli lähdön paikka, kameraan olin kuvannut reilun sata kuvaa puolessa tunnissa. Annoin Väinön valita yhden Kanelimaan printeistä pojan uudistettuun huoneeseen. Ei yllättänyt, että Väinön mielestä juuri se oli paras, joka esitti puussa roikkuvia nakkeja. Nakit ja kukat rules OK!
Eksyin pariin otteeseen sokkeloisilla käytävillä ja naureskelin itselleni, kuinka turistimaiselta olin ehkä näyttänyt. Keskityin tullessa niin tiiviisti kuvaamaan, että en meinannut löytää tietä ulko-ovelle :D
Kiitos NAKKI JA KUKKA aisteja kiusoittelevasta tutustumiskäynnistä ja hyvästä mielestä, joka jäi kivasti kutittamaan loppupäiväksi!
Rakkaudella, Tamperelaisuudestaan ylpeä mutsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti