16.11.2014

SALAISUUS PINNAN ALLA - SIIVOUSPÄIVÄ



Kerran viikossa pääsen nauttimaan siivouspäivän jälkeisestä fiiliksestä. Se euforinen tunne, kun asunnossa leijaillut kakkavaippojen tuoksahdus ja sohvatyynyihin pinttynyt vihertävä räkä saa kyytiä. Voin puolisen tuntia haaveilla omissa oloissani siitä, että vielä koittaa se päivä kun pystyn somistamaan kodin pöydät ihanaisilla asetelmilla, kukilla, kynttilöillä ja muilla kauniilla tavaroilla. Pojat ovat asioilla ja saan kaikessa rauhassa puunata ja tuulettaa kaikki 78,5m2, mitä kodistamme löytyy.

Meidän koti on vuokra-asunto, jonka löytymisestä olen älyttömän onnellinen. Neliöitä on meidän tarpeisiin juuri passelisti, seutu ja sijainti on ihanat ja mikä parasta, vuokran suuruus ei ole aiheuttanut vararikkoa eikä harmaita hiuksia (pahemmin). Monen suusta olen kuullut hämmästyneitä kommentteja siitä kuinka kukaan viitsii käyttää rahaa tai aikaa vuokra-asunnon pieneen pintaremonttiin tai sisustamiseen. Koti on mulle paikka, missä vietän tällä hetkellä eniten aikaa, jolloin haluan sen myös olevan oman näköinen.

Sisustus ja somistus menee vielä hyvin pitkälti Väinön säännöillä. Alle 2-vuotiaan miehenalun mutsina en voi laittaa kaikkia tavaroita esille kuten haluaisin, mutta hyvin on näinkin pärjätty tähän asti. Toki myönnettäköön, että äidiksi tulemisen myötä on joutunut opettelemaan täysin uuden asenteen liittyen kodin kunnossapitoon. Siivous- ja sisustushulluna mutsina elän päivä kerrallaan ja pidän valkoisin rystysin kiinni ajatuksesta, että vielä jonain kauniina päivänä voin astua kotiovesta sisään saamatta yökkäysrefleksiä tai kävellä rennosti pelkäämättä äkillistä kaatumiskuolemaa pikkuautojen lojuessa maassa.

Otin kuvat edellisenä siivouspäivänä ja kerrottakoon kaikille panikoiville ihmisille näytön sillä puolella, että kuvat ovat lavastettuja. Kukat ja muut pöydillä olevat koristeet eivät missään nimessä kuulu meidän perheen arkeen (vielä), ellen välttämättä halua olla poikani kanssa erittäin läheisissä väleissä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ja palokunnan kanssa.

Mun on vaan saatava kerran viikossa unohtaa, että olen mutsi, tyttöystävä, sisäkkö ja pyykkimuija. Nautittava siitä pikkuriikkisestä omasta ajasta, jolloin lyssähdän sohvalle ja vaan katselen siistiä kotia. Mun omia huudeja!

Olenko oikeasti ainoa ihminen maailmassa, jolla on tehnyt tiukkaa muuttaa entinen "sisustaja ja siivoaja"- minä perhe-elämään sopivaksi?  Löytyykö maailmasta toista naista, joka saa suurta mielihyvää puhtaudesta, olematta täysi friikki? xD

Vertaistukea odotellessa! 

Rakkain terveisin, pyykkimuija-86



16 kommenttia:

  1. Voi kuule! Samaistun niin sun tunteisiin! Mulla ei ole viikossa yhtään hetkeä, että saisin ihan oikeasti nauttia siististä huusollista. Siivotessani, puolet kämpästä on jo sotkettu, plaah.. Ehkä mäkin joskus pääsen vielä nauttimaan ja laittamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D niin se on meilläkin, mut ei tosin lapsen vaan aikuisen miehen sotkemisesta. Kyllä se aika vielä tulee, viimeistään vanhainkodissa!

      Poista
  2. Moikka muutan teille! No ei, mutta täydellinen koti. Meillä on tosi samanlainen maku. :D

    VastaaPoista
  3. xD tervetuloa vaan, eiköhän tuolta Väinön makkarin vierassängystä löydy tilaa yhdelle perheelle vielä. Kiitti kovasti, pitääpä tsekata teidän koti.

    VastaaPoista
  4. Mä olen alkanut nauttia puhtaudesta ja järjestyksestä enemmän nyt vasta neljän lapsen jälkeen. Nyt kun siisteyden ja järjestyksen ylläpitäminen ei ole enää helppoa. (se on lähes mahdotonta) Mutta siis ymmärrän sua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on siivous ollut parikymppisestä lähtien tosi tärkeä juttu ja tää kaikki kumpuaa lapsuudenkodista. Asuin tarhaikäisenä vielä äitini kanssa ja hän on aina ollut tosi tarkka siisteydestä ja järjestyksestä. Oon myös saanut Väinön innostumaan kotihommista :D siitä oon kyllä pirun onnellinen. Tilanne muuttunee, mikäli saadaan joskus toinen lapsi. Tsemppiä neljän lapsen äidille!!

      Poista
  5. Ai nyt teidän blogi on auki, mä oon oottanut ja tää on ihana!! Woop wooop, onnea ja menestystä ja pitkää ikää jne yms etc. Saitte uuden lukijan. T. Anna, Something Small

    http://smthingsmall.blogspot.fi

    VastaaPoista
  6. Rakas pyykkimuija-86, mä en ymmärrä sun puheita. Mä, jos en inhoa, niin ainakaan en tykkää siivota. Maailman kaikkeuden turhin aikaa vievä kotityö, siivoaminen! Mutta mulla on siihen ratkaisu; mies, joka ei kestä sotkua! Ja tadaa, kaikki voi hyvin ;) (ja se aivopesee pojat samalla rakastamaan imuroimista, niin tulevaisuudessa jollain on hyvät puolisot kans!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks mä oon saanut myös pojan, jonka oon saanut pitämään siivouksesta 😂 hyvin mallikkaasti kerää rojunsa, vie roskat roskiin jne...täälläkin kasvaa yksi tulevaisuuden "hyvä mies". Meillä toi vanhempi mies kun on duunissa suuren osan ajastaan, niin vastuu kodista on mun ongelma. Tosin mikäs siinä, koska siivoominen on siististi cool 👍

      Poista
  7. Hoi vaan, täällä toinen siistiyden rakastaja! Harmikseni se hetki on tosiaan vain pieni hetki, sillä hetken päästä on tyynyt taas lattialla, dublot matolla ja matot mutkalla. Mutta sitä se arki nyt on.. :) Aivan ihania kuvia, kaunis koti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että löytyy toinenkin 😄 mä en vaan rakasta siisteyttä, vaan mä rakastan sitä omassa kodissa. Siivoaminen on yks parhaimmista terapiakeinoista. Patoumat karisee pois! Tervetuloa ❤️

      Poista
  8. Allekirjoitan tän ihan täysin! Siivouspäivälle sata sydäntä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih <3 on se vaan hassua, miten alkaa puolustelemaan ja vähättelemään omaa siivousintoaan. Anopinkin kanssa pitää joka kerta käydä sama keskustelu siellä käydessä "kun en ole kerennyt siivota" 😄 en mä kyllä muiden koteja katso sillä silmällä, vaan ja ainoastaan meidän kotia. Mulle on tärkeetä, että oma koti on siisti ja viihtyisä. Ei sitä pitäisi hävetä

      Poista